Niklas Ramm-Schmidt syntyi Savonlinnassa kolmilapsisen perheen nuorimmaiseksi. Niklaksen ollessa pieni perhe muutti isän töiden perässä Lappeenrantaan, jossa hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. 20-vuotiaana Niklas muutti kemianopintojen perässä Turkuun, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Myrnan. Pariskunta meni opiskeluvuosinaan naimisiin ja Niklaksen valmistuttua he palasivat Lappeenrantaan.

​

Lappeenrannassa pariskunta asui aluksi kaupungissa, lähellä Niklaksen työpaikkaa. Myöhemmin, kahden pojan synnyttyä, perhe etsiskeli itselleen rauhallista kotia kauempana kaupungista, ja he muuttivat vanhaan maatilan päärakennukseen Nuijamaan liepeille. Asunnon mukana tulivat maatilalla vielä asuvat kymmenen kanaa, ja näin alkoi Niklaksen ja Myrnan matka kohti maatilallisia.

​

Vuosien varrella kanojen seuraksi tuli vuohia ja hanhia. Kun sitten Niklaksen äidin suvussa kulkenut, 100-vuotias Majvikin tila tarvitsi jatkajaa, perheen muutto Sipooseen oli luonteva valinta. Lappeenrannassa aloitetusta eläintenpidosta huolimatta maatilan pyörittäminen oli pariskunnalle täysin uutta, ja Niklas jatkoi palkkatyössä vielä kymmenen vuotta, vuoteen 1992 saakka.

​

Myrkytön ja ilman keinolannoitteita toteutettava viljely oli pariskunnalle alusta asti luonteva ja itsestään selvä valinta. Lappeenrannassa aloitettu vuohien pito laajeni, ja tilalla oli parhaimmillaan parikymmentä lypsävää vuohta. Maidosta tehtiin juustoja. Hiljalleen tilalla aloitettiin juuresten viljely.

​

Vuonna 1987 tila sai ensimmäisen biodynaamisen viljelyn sertifikaatin, ja markkinat avautuivat paremmin. Lannoituksessa tarvittavaa lantaa oli kuitenkin liian vähän, ja sadot jäivät pieniksi. Niinpä muutamassa vuodessa vuohet vaihtuivat lehmiin. Sitä myöten viljely alkoi kunnolla päästä vauhtiin ja sadot laajeta. Nykyään tilalla viljellään viljaa, juureksia, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Tilan asiakkaina on esimerkiksi ravintoloita ja päiväkoteja.

​

Majvikissa viljeleminen ei ole koskaan ollut yksinäistä. Tila on elänyt jo kymmeniä vuosia yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisen voimasta, sillä tila on ollut yliopistojen ja maatalousoppilaitosten virallinen harjoittelupaikka niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Luonnonläheisyys ja yhteishenki ovat olleet Majvikin ydin, ja sen voiman Niklas haluaa pitää mukanaan vielä omina eläkevuosinaan. Niinpä hän on suunnitellut senioriasumisen konseptia Majvikin maille jo 15 vuoden ajan, ja yhtä pitkään asian eteen on kaavoituksessa tehty töitä.

​

Nyt alueen asemakaavassa on paikka senioritalolle ja projekti on päässyt vauhtiin. Ehkäpä jo muutaman vuoden kuluttua Niklas pääsee itse eläköitymään Majvikin seniorikotiin, toivottavasti sinun kanssasi.